Tämän aamun uutisten mukaan Suomi on kuudetta kertaa maailman onnellisin maa. Tässä tutkimuksessa mittareita ovat sosiaalinen tuki, tulot, terveys, vapaus, anteliaisuus ja korruption vähäisyys. (Mm. Yle 20.3.23)
Pari viikkoa sitten taas julkaistiin Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi -tutkimuksen viimeisen luvut loppuvuodelta 2022. Tämän tutkimuksen mukaan työhyvinvoinnin heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä, vaan sen laskee edelleen. Joka neljäs suomalainen oireilee työuupumuksen kanssa.
Yhteisöllisyyden puute, yksinäisyys, uuvuttaa.
Työn mielekkyyden puuttuminen uuvuttaa.
Liian iso työmäärä ja siihen liitettynä eettinen kuorma, eli usein esimerkiksi se, ettei töitä ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi, uuvuttaa.
Näistä kaikista pystyy vetämään suoran yhteyden viestintään ja vuorovaikutukseen. Tai siis enemmänkin niiden haasteisiin.
Liiallinen vuorovaikutus uuvuttaa. Samoin liian vähäinen vuorovaikutus. Se, että puhutaan ja viestitään, mutta väärällä tasolla ja vääristä asioista.
Tämän kirjoituksen kolmas muuttuja on digitalisaatio. Viimeiset vuodet ovat eri lähteiden mukaan aiheuttaneet varsinaisen digitaalisen myrskyn: (etä)palaverit ovat lisääntyneet n. 150%, sähköpostit 40% ja erilaisten chat-kanavien kautta tapahtuva viestintä 45%.
USEIN UUPUMINEN LIITTYY VIESTINNÄN JA VUOROVAIKUTUKSEN HAASTEISIIN
Viestintä ja vuorovaikutus on usein samanaikaisesti liiallista ja liian pinnallista. Määrä ei korvaa laatua tässäkään. Paljon viestitään, mutta silti tai ehkä juuri siksi ne tärkeät asiat ovat entistä epäselvempiä.
Työyhteisövalmentajana olen viimeisen puolenkin vuoden aikana kohdannut tämän haasteen melkein jokaisessa työyhteisössä, puhutaan sitten hoitoalasta, it-alasta tai teollisuudesta. Tällaiset kommentit ovat tosi yleisiä:
Istuttiin koko päivä palavereissa eikä kukaan ehtinyt tehdä oikeita töitä.
Käytin puoli päivää sellaisen asian tekemiseen, jota ei pitänytkään tehdä, vaan olin ymmärtänyt sähköpostin väärin.
Ollaan sovittu, ettei sisäisiä viestintäkanavia käytetä kuin työaikana. Silti oletetaan, että niihin reagoidaan iltaisinkin.
Avasin aamulla koneen ja ensimmäiset kaksi tuntia käytin eri kanavista tulleiden kiireellisten viestien purkuun. En ehtinyt tekemään mitään siitä, mitä itse pidin tärkeänä ja kiireellisenä.
Vaikka viestitään ja viestitään, silti turhautumisen määrä, väärinymmärrysten määrä ja virheiden määrä vain kasvaa ja kasvaa.
RATKAISEEKO TOIMISTOIHIN PALUU MITÄÄN?
Todistan päivittäin sitä, miten alalla kuin alalla yritetään houkutella ihmisiä takaisin toimistoihin.
Kokemaan yhteisöllisyyttä, luomaan uutta, rakentamaan muutosta.
Toki kotiin on helppo jäädä, kun palaverien välissä ehtii tehdä vähän kotitöitä ja iltaruuan, ehkä käydä lounastauolla lenkilläkin. Eikä toisaalta koeta merkitykselliseksi raahautua toimistolle, jos koko päivä menee kuitenkin Teamsissä.
Tutkimusten mukaan paras hyvinvointi saavutetaan sillä, että aloilla, joilla se on mahdollista, tehdään töitä osittain läsnä, osittain etänä.
Se, että toimistoihin raahaudutaan aamulla istumaan Teamsissä, ei todellakaan ratkaise mitään. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että toimistoihin pitäisi silti osittain siirtyä takaisin.
Ihan pelkästään kahvitaukojen vuoksi.
Yhteenkuuluvuuden tunteen vuoksi.
Oman työn merkityksellisyyden tunteen lisääntymisen vuoksi.
Vuorovaikutuksen parantumisen vuoksi.
Ennen kaikkea sen vuoksi, että kasvotusten on helpompi puhua oikeista asioista, päästä syvemmälle haasteiden juurisyihin, toisaalta yhdessä hehkuttaa onnistumisia ja tarvittaessa rohkeasti nostaa kissa pöydälle.
Yli 90% viestinnästämme kun on luontaisesti muuta kuin sanallista. Eli muuta kuin sitä, mitä niihin viesteihin kirjoitetaan.
VINKIT DIGIMYRSKYN HALLITSEMISEEN JA VUOROVAIKUTUKSEN PARANEMISEEN
Ennen kuin löydetään taas tapa viestiä ja vuorovaikuttaa syvemmin, inhimillisemmin ja tehokkaammin, täytynee vähän digiä raivata alta pois. Tässä pari vinkkiä.
KYSEENALAISTA JOKAINEN (ETÄ)PALAVERI, JOHON OSALLISTUT
Aina, kun on sellainen olo, ettet taas ehtinyt tekemään oikeita töitä, kun piti istua palaverissa, mieti, onko palaveri oikeasti työsi kannalta hyödyllinen. Se saattaa olla tai olla olematta.
Varsinkin, jos teit niitä ”oikeita töitä” koko palaverin, joko läppärillä, paperilla tai mielessä, olisi ehkä ollut hyvä pysyäkin poissa.
Fakta se, että jos palaverien määrä on kasvanut 150%, suurin osa näistä on hyödyttömiä. Asiat pystyisi keskustelemaan siellä kahvikoneella tai viestimään ihan eri foorumissa. Toki, jos tehdään vain etänä töitä, palaveri voi olla ainoa keino ”vetää tiimiä hihasta”.
KUN LÄHETÄT SÄHKÖPOSTIN, MIETI KAKSI KERTAA
Mieti sitä, olisiko helpompi tai nopeampi soittaa. (Kyllä, puhelimella voi myös soittaa.) Tai vetää työkaveria hihasta siellä yhteisessä konttorissa.
Käytä ainakin vähän aikaa viestin muotoilemiseen niin, että väärinymmärryksen mahdollisuus on mahdollisimman pieni. Muuten joku turhautuu ja pahimmassa tekee työtä monta tuntia ihan turhaan. Tätä selvitellään ehkä pitkässä ja alati laajenevassa viestiketjussa ja kärpäsestä tulee härkänen.
Se 40% kasvanut sähköpostimäärä turhauttaa varmasti meitä kaikkia. Omasta peilistä löytyy myös ratkaisu.
KUN LÄHETÄT VIESTIN SLACKISSÄ, TEAMSISSÄ, WHATSAPPISSA TAI MUUSSA VASTAAVASSA, MIETI SILLOINKIN
Pikaviesti on ihan ehdoton silloin, kun työstetään vaikka samaa projektia eri lokaatioissa. Mutta siinä vaiheessa, kun huomaat, että sinä tai työkaveri kirjoitatte viestejä ympäri vuorokauden ja isot ja pienet asiat menevät suloisesti sekaisin keskenään, alkavat haitat kumota hyödyt.
Tässäkin, mieti kaksi kertaa, hyödyttääkö se teidän yhteistä tekemistä, että naputat kaverille sitä 23. viestiä, jotka hän saa kaikki kerralla vaikka aamulla, kun seuraavan kerran on linjoilla. Suurin osa näistä asioista on ehkä ratkennut siihen mennessä, mutta hän ei ehkä sitä tiedä ja ryhtyy haasteita työstämään.
Jos teet työtä eri aikana, kuin muu tiimi, olisiko parempi tapa viestiä vaikkapa yön aikana tulleista tuloksista kootusti jotenkin muuten? Ehkä ei, mutta kannattaa miettiä.
Nimittäin sekin, että näiden pikaviestien määrä on lisääntynyt 45%, turhauttaa varmasti meitä kaikkia. Ja on myös meidän kaikkien vastuulla.
Tämä blogi keskittyi nyt digisaasteen raivaamiseen sen syvemmän, tehokkaamman ja inhimillisemmän kommunikaation tieltä, jota me ihmisinä kaipaamme, tiedostamme sitä tai emme. Seuraavassa blogissa keskitytään siihen, miten vuorovaikutusta ja viestintää saadaan rakentamaan hyvinvointia ja tuloksia.
Vuorovaikuksellista viikkoa,
Hanna
*************************************************
Kirjoittaja on KTM, yrittäjä ja työyhteisövalmentaja Hanna Tähkäaho, joka uskoo inhimillisemmän (työ)elämän vallankumoukseen. Siihen, että tuloksia tehdään hyvinvoinnin avulla, ja että tulosten tekeminen myös ruokkii hyvinvointia.
Inhimillisempi-työyhteisövalmennuksissamme rakennetaan inhimillisempää menestystä. Ota yhteyttä, niin jutellaan, miten voisimme olla avuksi!
